8. Aidan matalin kohta

Aidassa on aina matalin kohta, ja oppimisessa se on menetelmä, joka tuntuu helpoimmalta. Tämän jakson ikävä uutinen on, että tunne ja tulos eivät aina kulje samaa reittiä – joskus ne kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Jakso käy läpi neljä koulutusalan uskomusta, joita tutkimusnäyttö ei tue siinä muodossa kuin ne tavallisesti esitetään: oppimistyylit ja yhteensopivuusoletuksen (kansainvälisesti meshing hypothesis), oppimispyramidin prosenttilukuineen, diginatiivit sekä väitteen, että ihminen käyttää aivoistaan vain kymmenen prosenttia (neuromyth, neuromyytti).

Kylmä avaus vie vuoteen 1993 ja pölynimurikauppaan ovelta ovelle. Reitti kulkee Harold Pashlerin, Mark McDanielin, Doug Rohrerin ja Robert Bjorkin oppimistyylikatsauksesta (2008) ja Philip Newtonin ja Atharva Salvin 37 otoksen aineistosta (2020) Kåre Letrudin pyramidijäljitykseen, Marc Prenskyn diginatiiveihin (2001) ja Paul Kirschnerin ja Pedro De Bruyckeren vastanäyttöön (2017) sekä William Jamesin ja Lowell Thomasin kymmeneen prosenttiin. Käännekohdassa ovat Robert Bjorkin toivottavat vaikeudet (desirable difficulties, 1994), sujuvuusharha (fluency illusion) ja Nate Kornellin ja Robert Bjorkin koe, jossa koehenkilöt eivät uskoneet omaa tulostaan. Lopussa: miksi turhan vaivan poistaminen on hyvää suunnittelua, mutta oppimisen vaivan poistaminen on itsepetosta – ja miksi tyytyväisyyslomake (happy sheet) ei kerro, mitä opittiin.

Kinkereiltä koodiin – 12-osainen sarja oppimisen historiasta. Käsikirjoitus ja juonto:

Torsti Helenius. Jaksosivu, lähteet ja lisämateriaalit: koputus.fi