3. Kirjapaino ja kinkerit

Miten Suomi nousi 1800-luvun lopulla maailman lukutaitoisimpien maiden joukkoon ilman kattavaa koululaitosta ja oppivelvollisuutta? Jakso avaa Gutenbergin typografisen painamisen, reformaation kansankielisen tekstin, kinkerit lukukuulusteluina ja rippikirjan oppimisen tietojärjestelmänä. Käsitteinä avataan ulkoluvun ja sisäluvun ero sekä oppimisen mittaaminen läsnäolon sijasta osaamisen arviolla – kysymys, jonka Turun piispa Johannes Gezelius vanhempi ratkoi jo 1660-luvulla.

Reitti kulkee Erfurtin anekirjeestä 22. lokakuuta 1454 (varhaisin päivätty typografinen painate) Mikael Agricolan Se Wsi Testamenti -teokseen (1548) ja Gezeliuksen oppikirjaan Yxi paras lasten tawara (1666), josta otettiin uusia painoksia yli sadan vuoden ajan. Vuoden 1686 kirkkolaki velvoitti seurakunnat opettamaan lukemaan – ei kirjoittamaan; 1880-luvulla lukutaitoisia oli noin 98 prosenttia yli kymmenvuotiaista, mutta kirjoitustaitoisia vain kolmetoista. Mukana ovat myös Johannes Trithemiuksen De laude scriptorum (kirjoitettu 1492, painettu 1494) ja Vienan Karjala kirkkolain ulkopuolella, missä Arhippa Perttusen runolaulu säilyi. Lopussa: mitä 1600-luvun rippikirja opettaa nykyisten oppimisjärjestelmien mittareista.

Kinkereiltä koodiin – 12-osainen sarja oppimisen historiasta.

Käsikirjoitus ja juonto: Torsti Helenius.

Jaksosivu, lähteet ja lisämateriaalit: koputus.fi