Miten suhtautua toimintayllykkeisiin?

Kun täällä arjessa kuljetaan, niin jatkuvasti herää jotain tunteita ja niistä seuraa toimintayllykkeitä. Toimintayllyke on vähän niinkuin tunteen lähettämä kehotus, että toimihan näin. Yksinkertaisimmillaan ne kehottaa lähestymään tai välttämään jotain. Menemään kohti tai vetäytymään pois. 

Satu kirjoitti juuri yhteen blogiin tilanteesta, jossa mun tämän kesän lyhyiden lenkkien suunnitelma meinasi jäädä heti alkuunsa toteutumatta, koska eräänä aamuna juoksusortsit olikin pyykkikorissa. Tuli heti sellainen lannistumisen tunne ja toimintayllyke oli, että nyt tekis mieli mennä takaisin peiton alle nukkumaan.

Olisin saattanut mennäkin, mutta tällä kertaa kaivoin sortsit pyykkikorista ja lähdin lenkille.

Jäin kuitenkin miettimään, että millainen strategia olisi hyvä kehittää näiden toimintayllykkeiden kanssa? Tai siis että joskushan ne voivat ohjata toimimaan ihan “oikein”, jos vaikka joku suunnitelma olikin vähän älytön?