Tasapuolinen johtaminen vai yksilöllinen kohtelu?

Paljon keskustellaan siitä, miten yksilön huomiointi on nykyään yhä tärkeämpää. Työpaikalla pitää huomioida diagnooseja, yksilöllisiä taipumuksia, toiveita etätyöskentelystä ja ylipäätään työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta. Hyvä pomo on sellainen, joka joustaa yksilöllisten tarpeiden mukaan. inhimillinen johtaja on hyvä johtaja.

Samaan aikaan työhyvinvointikyselyissä nousee aina esille, miten tasapuolisuus ja reiluus koetaan tärkeiksi johtamisen piirteiksi. Oikeudenmukainen johtaminen lisää työhyvinvointia. Työtehtävät pitäisi jakaa tasapuolisesti niin, että kullakin on yhtä paljon tehtävää - vai pitäisikö, pitäisikö kuitenkin huomioida jaksamista yksilöllisesti, tai kunkin yksilöllistä tilannetta muutenkin?