Milloin itsensä kehittäminen alkoi kääntyä meitä vastaan?

Miksi mikään ei enää riitä? Miksi tuntuu, että aina pitäis olla vähän parempi versio itsestään?

Paremmassa kunnossa. Tuottavampi. Fiksumpi. Menestyneempi. Me eletään ajassa, jossa lähes kaiken voi mitata, seurata ja optimoida. Ja vaikka itsensä kehittäminen voi olla hyvä asia, jossain kohtaa siitä tulee myös ansa. Tässä jaksossa puhutaan siitä, miksi aivot jäävät koukkuun jatkuvaan parantamiseen, miksi sosiaalinen media ruokkii tunnetta siitä, että ollaan jatkuvasti vähän jäljessä ja miksi niin moni kokee riittämättömyyttä - vaikka tekee koko ajan enemmän, kuin koskaan ennen.

Puhutaan dopamiinista, hedonisesta adaptaatiosta, vertailusta, suorittamisesta ja siitä, miksi elämä muuttuu niin helposti projektiksi.

Ehkä meidänongelma on siinä, että ei kysytä enää: "Mikä olisi mulle oikeasti hyvä ja riittävä elämä?"

Lähteet: Social Comparison Theory (Festinger, 1954), Hedonic Adaptation (Brickman & Campbell, 1971), Self-Determination Theory (Deci & Ryan, 2000), Dopamine Reward Prediction Theory (Schultz, 1997), Berridge & Robinson – Incentive Salience Theory, Maslach & Leiter – Burnout Research, Shoshana Zuboff – Surveillance Capitalism & Adam Alter – Irresistible.