41. Toimiiko lääkkeet, Arttu?

Nyt päästään Artun pään sisään. Miltä lääkityksen aloittaminen on tuntunut? Millaisia keloja ennen sitä käytiin läpi ja miten lääkityksen aloittamiseen päädyttiin? Millaista tunneskaalaa ja itsensä näkemistä on koettu etsittäessä oikeaa annoskokoa? Mikä pelotti tai pelottaa edelleen? Millä mielellä kohti tulevaa? Miltä juuri nyt tuntuu, kun annoskoko alkaa olemaan jo aika korkea? Onko lääkkeestä ollut enemmän hyötyä kuin haittaa? 

Jaksossa Arttu menee syvälle sisimpään, pyrkii sanoittamaan vallitsevaa tunnettaan niin selkeästi kuin pystyy. Herkistyy, vähän itkee, mutta onko tunne syntynyt ilosta, surusta, hämmennyksestä vai pelosta?  Uskomme, että jaksosta on paljon hyötyä kaikille, jotka kamppailevat ADHD-lääkityksen aloittamisen suhteen tai pelkäävät sitä, miten lääkitys heitä muuttaa. 

Voiko negatiivinen yliajattelu kadota ja jäljelle jäädä riisuttu versio itsestään joka näkeekin tulevaisuudessaan enemmän positiivisia, kuin negatiivisia puolia? Voiko pessimismi muuttua optimismiksi? Voiko pään sisäinen hälinä ja kaikki p*ska kadota ja korvaantua vain rauhalla ja selkeällä ajatusvirralla?